reissaajien tottumisesta johtuen keikutti edellisiä öitä vähemmän.
Lopulta kakaran valokatkaisija- ja ovileikit sai
korvatulpilla/musiikilla ja silmälapuilla piiloon ja uni maittoi.
Rajalla hieno mongolialainen ravintolavaunu oli vaihdettu
kiinalaiseen, joka oli valikoimaltaan huomattavasti suppeampi. Loppuja
tugrugeja ei saanut enää tuhlattua. Ruoka oli syötävää ja tikkutreenit
alkoi saman tien. Ensimmäinen vilaus muurista myös nähty.
Vuoristomaisemien saattelemana kolistelemme kohti Pekingiä - melko
hikisissä tunnelmissa ilmastoinnista huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti