Taivaallinen rauha

Peking, täällä sitä nyt ollaan. Hostelli löytyi pienellä haahuilulla
helteessä. Kotikatu on hutong, joka on täysrempassa. Iltahämärässä
todettiin, että tällä tiellä tarvii kulkea vakain askelin, jos ei
halua löytää itseään epämääräisen jontkan pohjalta. Hostelli
osoittautui loistopaikaksi. Siistiä, supermageet suihkut ja vessat,
huoneessa tv ja puhelin... Ja vanhan rakennuksen fiilis säilytetty.

Hostellin naapurustosta löytyi pieni paikallinen ruokapaikka. Annos
nuudelihässäkkää, paria sorttia taikinanyyttösiä ja parit oluet
kustansi huikeat 3 euroa. Konkurssi uhkaa tällä menolla.

Mahat täynnä herkkuja suuntaamme kohti Taivaalliseen rauhan aukiota.
Matkalla ihmetellään kauppavalikoimaa ja kauppojen tavaravalikoimaa.
Lähiseudulta löytyy kaikkea kivaa: teekauppoja, kaikenlaista rihkamaa,
kenkiä, vaatteita, ruokaa, hedelmiä, räätäliä... Hintataso on sitä
luokkaa, että shoppaillessa saattaa vähän mopo keulia.

Aukiolla päästään heti ihan sattumalta ihmettelemään noin parin
tuhannen kiinalaisen kanssa lipun laskua Maon katsellessa tuimasti
alamaisiaan.

Iltakaljat reissaajien kahvilassa. Taasen suomalaisessa seurassa, kun
törmättiin jo junassa nähtyihin kundeihin heti hostellissa. Pieni on
tämäkin kylä.

Nettiä sensuroidaan sen verta näppärästi, että facebook ja blogi on
blokattu mukavasti pois näköpiiristä. Mutta hostellilla on
kohteliaasti ohjeet kiertotiehen ruudun ylälaidassa, joten eiköhän
tässä selvitä vaikka rikollisin keinoin verkkoonkin. Kyllä tästä
jonkun pienen vallankumouksen voisi pistää silti pystyyn..