kanssa. Alkuksi saa jonkinmoista kuvaa Pekingin aamun liikenteestä,
kun sompaillaan ensin hutongin kujia ja sitten isoja ulosmenoteitä. Ei
ihan älytöntä ole, mitä ehkä miljoonakaupungilta olisi voinut olettaa.
Ajellaan reteästi pahimpien turistimuuripaikkojen ohi (mm. Badaling)
ihmetellen turistibussien ja muurilla muurahaisten tavoin vaeltavien
ihmisten massaa. Onneksi ei olla niihin menossa! Muuri on silti jo
niiltäkin kohdilta jo hyvin vaikuttava, kun kiipeilee jyrkästi ylös ja
alas vuorien muotoja noudattaen.
Kymmenen aikaan minibussi tipauttaa meidät 10 turismoa keskelle ei
mitään, kotva aiemmin mukaan napatun "oppaan" kera. Opas on varmaan
yhtä vanha, kun koko jengi yhteenlaskettuna. Muuri on todellakin
secrect, kuten retken nimikin sanoo. Kävellään kotva laaksossa, ennen
kun edes koko muuri ekan kerran näkyy! Vajaan tunnin trekkauksen
jälkeen saavutaan muurille, ja todellakin ollaan ihan koskemattomilla
pätkillä. Muita turisteja ei missään, ja mitään kohtaa ei ole
varsinaisesti restauroitu. Aivan mahtavaa!
Kävellään ylös ja alas aina puoleen päivään asti, kunnes saavutaan
korkeimmalle vartiotornille. Jossa on tietysti kauppa! Ja edelleenkään
ei ketään muita kun kyseisen kiskan pitäjä. Liekö lyö leiville, jos
käy se 10 reppureissaajaa per päivä.
Pari tuntia taaperreltiin muuria kaiken kaikkiaan hieman sameassa
säässä, ja edelleen ei ketään muita mailla halmeilla. Osasta muuria
puuttui ns. laidat, kun kyläläiset olivat aikoinaan hakeneet sieltä
talonrakennustarpeet. Niitäkään ei oltu korjailtu, käveltiin täysin
autenttisilla mestoilla.
Laskeudutaan vuorilta lähikylään lounaalle ja ansaitulle kylmälle
oluelle. Porukka on hyvin Eurooppa-painotteista, Hollannista,
Saksasta, Espanjasta, Englannista ja idän edustajat Singaporesta.
Syödään maittava lounas, ja takaisin Pekingiin.
Juttua riitti sen verran, että diilattiin singaporelaisten ja
hollantilaisen kanssa illallistreffit Pekingin ankan muodossa. Tytöt
kun puhuvat kiinaa, niin tällä kertaa varmaan tiedetään mitä pöytään
on tulossa.
Kokonaisuutena päivän retki oli kaiken 220 rämpylän arvoinen, siitä
kiitos Leo hostelille (ja Emperor guesthouselle, jossa me
varsinaisesti asumme). Tätä retkeä voi lämpimästi suositella kaikille,
jos haluaa nähdä muurista muuta kun restautoituja turistipätkiä.
Tietty Simatain trekkaukseen on vaikea käymättä lähteä vertaamaan,
mutta koska sitä LP:ssä niin mainostetaan, niin siellä olisi varmasti
joku muukin ollut meidän lisäksi. Ehkä se pätkä seuraavalla kerralla.
Simantain-kävijänä voin kertoa, että upea reitti se on, mutta siellä riittää sekä muita menijöitä että juomanmyyjiä. Ehkä kuitenkin vähemmän kuin Pekingiä lähimpänä olevilla muurin kolkilla. Osa reitistä on restauroitu, osa ei. Kyllä se huomattavasti enemmän turistico lienee kuin tuo teidän trekkinne.
VastaaPoista