Lenin-setä tosiaankin asuu Venäjällä. Laulua hyräillen marssittiin
jonossa muumion/nuken/muovikoristeen ohi. Muurin viereen lätkityistä
haudoista bongattiin mm Juri Gagarin ja Otto Ville Kuusinen.

Turistieloa jatkoimme metroasemakierroksella, jonka päätteksi
ajauduimme patsaspuiston (sosialistisen ajan patsaiden hautausmaa)
kautta Gorkin puistoon. Elektropopin seasta löytyi vähän säälittävä
avaruussukkula Buran, joka eilisen puiston tavoin on selkeästi
kärsinyt inflaation kapitalismin vuoksi. Onneksi rauhallisempaa
chillout-menoa löytyi uzpekistanilaisesta ravintolasta/teltasta, jonne
sisäänpääsyssä avitti moskovalainen Alex. Hän osottautui loistavan
kielitaitonsa lisäksi niin ystävälliseksi, että ruokien ja vesipiipun
tilaamisen lisäksi liittyi seuraan ja olisi toiminut oppaana
pidempäänkin. Harmittavasti aikaa junan lähtöön ei ollut paljoa, joten
ajelimme Alexin pikkumaasturilla pari tuntia ympäri kaupunkia. Hän
puhui meidät sisään Moskovan yliopistoon, joka on käytännössä yksi
Stalinin "seven sisters" -rakennuksista aina asuntolan käytäviä
myöten. Tetsailtiin joen varrella, ajettiin autolla punaisella torilla
ja käytiin vielä tutustumassa Lambourgini/Bentley -liikkeen tarjontaan
muiden yhtä varakkaisen kanssa. Heidi oli aika fiilareissa, kun
meinasi kävellä päin kääntyvää Maybachia! Sellasiin ei kyllä Suomessa
törmää. Nyt on opas seuraavalle Moskovan matkalle tiedossa, kun Alex
harmitteli nopeaa lähtöä. Epäilijöille huomio, hän oli n. 25 ja
naimisissa. :)

Eväsostosten jälkeen oli aika heittää rinkat selkään ja siirtyä
asemalle. Pienen haeskelun jälkeen löytyi aikataulutaulu, jossa seisoi
Vladivostokiin lähtevän juna nro 2 tiedot. Vielä viimeiset
evästäydennykset assalta ja sitten junaan. Samaan kupeeseen kanssamme
tuli venäläinen täti, joka tullessaan oli kovin kiukkuinen. Ehkä
oletti saavansa privakupeen, mutta toisin kävi. Toistaiseksi
keskustelu ei ole ollut kovin vuolasta. Hän on matkalla Ulan Udeen eli
pidemmälle kuin me. Koko muu vaunukin tuntui olevan paikallisväestöä.

Iltaoluet kävimme nauttimassa junan tyylikkäässä pectopahissa, jossa
superystävällinen kultahampainen mamma markkinoi innokkaasti
palvelujaan ennen kuin sulki ravintolan ja heitti meidät vikoina
asiakkaina pois. Unet oli korvatulpista ja silmälapuista huolimatta
kovin pätkittäiset. Vaikka meno tuntuukin selvästi Tolstoita
tasaisemmalta. Aamulla näennäisesti muka huonosti nukutusta yöstä
huolimatta kuitenkin meidän molempien yllätykseksi kupeestamme heräsi
myös hollantilaiskundi (ikä ja siviilisääty selvittämättä), joka oli
noussut junaan Vladimirista. Yöllä ylitimme Volgan (ei havaintoja).

Kupeesta löytyy yllättäin viihdykkeenä myös TV, josta voi katsella
juna-aiheista saippuaa. Mielummin sitä, kun kuunnella naapurikupeen
isomahaisen, kännisen venäläissedän jorinoita. Hän kun ei sitten
millään ymmärrä, että kaikki ei puhu venäjää ja että naisia ei kannata
klähmiä heti ensitapaamisella. Ja että me ei haluta häntä vierailulle.
Katilta kielletty kielitaidon treenaaminen kyseisen henkilön kanssa.
Kultahampainen vaunumyyjä tuleekin sopivasti kylmien oluiden kanssa,
joten.. Na zdarovje!