Hostellimme sijaitsee mukavasti keskustassa, joten aamusuihkun jalkeen on hyva kayda tarkistamassa ensin kylan paaaukio: Sukthabaarin (?) patsas, parlamenttitalo Tsingis Khaanin patsaineen. Kaupunki on hammentava arkkitehtooninen sekametelisoppa uutta, kiiltavaa tornitaloa, rakennustyomaita (osa nayttaa olleen hyvin pitkaan kesken), hienoja pylvasrakennuksia, Venajan aikaisia jamiksia, jurttia ja kaikkea muuta mita voikaan keksia. Yleisilmeesta olemme myos paatelleet, etta kaupungin puisto- ja katuosastot on olleet lomautettuina jo hetken viherlanttien yleiskunnosta ja asfaltin lohkeamista paatellen.
Poliiseja oli aamulla liikkeella jarkyttavia maaria. Paakatu oli reunustettu poliisijoukoin. Hostellilla kuulimmekin, etta YK:n paasihteerikin on vierailulla taalla.
Loput ruplat vaihdettiin paikallisvaluuttaan eli tygrygeiksi (???). Venajalla hinnat oli kymmenista tuhansiin rahoihiin. Taalla paastiin viela korkeampiin summiin.
Junalipuista sen verran, etta aamulla spostissa oli lupaus lippujen toimittamisesta hostellille. Se on paljon se! Sen kunniaksi Katin passin kopio on roikkunut kaiken paivaa hostellin toimiston seinalla.
Hostelli markkinoi innoskkaasti maaseutumatkailumahdollisuuksia ja me innokkaana otetaan oma retkemma. Huomenna aamulla lahdemme kuljettajan ja tulkin kanssa Ulan Batorista lanteen. Yo vietataan jurtassa. To aamulla vaihdetaan paikkaa, mutta seuraavakin yo on jurttamajoituksessa. Optiona on myos ratsastusta, johon me tietty innokkaasti tartumme. Privaattireissu majoituksineen, safkoineen ja kaikkineen kustantaa 263 000 rahaa per naama. Tietty insinoorien loma olisi helpompi, jos rahoista tiputtaisi pari nollaa veks.
Illan kruunasimme mongolialaisella kulttuuriplajayksella: tanssia, kurkkulaulua, soittoa, solmuakrobatiaa, paljon hassuja hattuja... Parin biisin kokemuksella laitamme Sirpan & Tapsan kurkkulaululevykokoelman varaukseen. Tahtoo kuulla lisaa!!!
Kaiken kaikkiiaan UB ei ole ollenkaan hassumpi paikka, hintataso kohtuullinen, kmpaksti kokonaisuus, toistaiskeksi parjannyt hyvin englannilla. Liikenne on vaan aika tappoa: turha olettaa edes vihreilla paasevansa turvalliseti tien yli ilman etta joku yrittaa ajaa varpaiden yli.
Iltaoluet Grand Khaanissa tietysti - tosin paluumatkalla todella ammattitaitoiset noin 10 vee kundit onnistui nappaamaan Katin kateispussukan laukun taskusta vetoketjun takaa. Onneksi meidan matkabudjetilla parikymppia ei tunnu juuri missaan. Pojille se on iso raha. Harmittaahan se, mutta toivottavasti meni edes hyvaan tarkoitukseen. Iso kiitos kuuluu saman hostellin brittikundeille, jotka sattui paikalle ja onnistui jopa vahan kurmottamaan syyllista. Saalista ei kuitenkaan saatu takaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ai dämn, mulla meinasi käydä UB:ssa samalla tavalla järkkärin kanssa. Vetoketju oli jo auki kun käännyin katsomaan taakse. Oli tuuria. Oppipahan kantamaan tavaroita vartalon etupuolella. Kyllä sen vielä Moskovan metrossa osasi, mutta väljemmillä kaduilla ei aina muistanut.
VastaaPoistaUB:n liikenne on kyllä pahinta mitä on tullut vastaan. Mongolit on vielä sen verran metsäläisiä (sukupolven myöhemmin kaupungistuneet isommin kuin esim. suomalaiset), että kaupunkielämä ja vilkas liikenne on vielä vähän vierasta ja siellä ei oikein osata toimia joustavasti.
Loppuun pakollinen Mongolia-fakta: baatar tarkoittaa sankaria, joten se esiintyy yllättäen aika monessa paikassa (Ulaanbaatar, Sukbaatar jne)
YK:n pääsihteeri oli mestoilla koska siellä oli ollut hurjat sateet ja tulvat vähän ennen tuloanne. Jurtat huuhtoutuneet UB:n liepeillä veden mukana, ihmisiä joutunut kodittomaksi ja jopa kuollut. Ilmeisesti kovin paljoa se ei näkynyt katukuvassa kun ette ole siitä mitään näissä kirjoituksissa maininneet...?
VastaaPoista