hengailun jälkeen kohti Mongolian rajaa. Venäjän puolella ehkä
viimeinen tunti piti olla junan sisätiloissa passi- ja tullimiehiä
odotellen. Lämpötilan noustessa sekin kotva oli aika hikinen. Passit
vietiin, tavaroita ja kupeeta kyylättiin kotva, mutta mitään suurempaa
salakuljetustoimintaa ei ollut meneillään meidän minijunassa (2
vaunua).
Mongolian aika ankeat rajakopperot ylitettiin seitsemän aikaan, ja
taas lisää lippulappuja täytettäväksi. Vessat on olleet aamusta asti
kiinni, mutta aina valmiina saman kupeen Helmutilla (aika ennalta
arvattava nimi) on työkalut sekä kupeen lukistemiseksi että vessan
avaamiseksi. Mitäpä leathermanilla ei saisikaan korjattua! Junaan
palatessa fiksut suomalaiset vaihtoivat luonnollisesti oluen vodkaan
(salaa hyttikavereilta kylläkin), jotta vessan oven kahvassa ei hassun
aussisedän tavoin tarvitse roikkua. Hytin itävaltalaiset tankkaavat
itseensä sen sijaan aspiriinia, peläten saavansa Katilta
sikainfluenssan - vaikka Kati kovasti yritti vakuuttaa, että pari
päivää vaivannut nuha tuli ihan Rossiyan ilmastoinnista. Ilman
kuumetta, joten ei mitään hälyyttävää.
Ensimmäinen jurtta ja hepat bongattu! Samoin ensimmäinen
Tsingis-alkuinen baari. Tämä kaikki 5 min rajan jälkeen.
Saapuminen Sukhbaatariin (Mongolian rajakylä) klo 19:25. Seisonta-aika
tässä paperi- ja tavararumbassa vielä määrittelemätön. Maahantulo- ja
tullilappujen lisäksi piti täyttää terveyslipare, mihin Kati
näppärästi väärensi olevansa täysin ilman nuhaa ja yskää. Ja hlökunnan
läsnäollessa hengittää tiiviisti ja syvään sisäänpäin yskänkohtausta
pidätellen. Tässä kohtaa käkitään tiivisti paahteisessa junassa, ja
ainakaan vielä pihalle ei ole mitään toivoa. Toisaalta ilman passia
parempi hikoillakin täällä.
Toisen hassun aussisedän kanssa junaruokailuun liittyvä
nuudeli/perunapikaruokakeskustelu pääsi hyvin alkuun, kunnes setä
kertoi Vietnamin poteroissa vetäneen perunaa jauhemuodossa ihan
riittämiin. Sen verta jäätävä vastaisku, että siihen oli opiskelijan
nuudelidietillä turha alkaa perunamössöä puolustamaan.
voin vain kuvitella sen roikkuvan aussi-sedän... voitteko ottaa kuvan, niin voin sitten tarkastaa onko mielikuvituksessani vikaa vai ei :)
VastaaPoistaAurinkoa matkaanne t. Sirpa